“Kun kansa leikki kuningasta. Suomen suuri lakko 1905”

Vuoden 1905 Suurlakko alkoi Suomessa Venäjän sortotoimia vastustaneensa kansanliikkeenä. Lakkoliike laajeni meillä nopeasti vapaushuumaksi, jossa vaadittiin sananvapautta, kokoontumisvapautta, työntekijöiden oikeuksia ja lopulta lähes kaikkea mahdollista hyvää kaikille. Suurlakko oli selkeästi kaupunkilainen liike, oikeastaan helmikuun manifestin synnyttämän suuren adressin jälkeen ensimääinen laajat mitat saanut poliittinen joukkoliike. – Lakkohuuma kuitenkin haihtui nopeasti. Lakko päättyi sekavissa, ristiriitaisissa ja uhkaavissa tunnelmissa. Helsingissä järjestäytynyt työväestö ja perustuslailliset olivat jopa valmiita tarttumaan aseisiin toisiaan vastaan.
Käsitykset lakon yleisestä merkityksestä ja saavutuksista ovat olleet alusta alkaen toisistaan poikkeavia eri poliittisilla ryhmillä. Mistä itse asiassa oli taisteltu, mitä oli haluttu saavuttaa ja mitä saavutettiin? Ketkä olivat näytelmän konnia, ketkä sankareita, ketkä taistelivat ihanteidensa mukaan, ketkä olivat pahaisia huligaaneja? Kakosta muodostettiin aikalaisille kolme hyvin erilaista kokonaiskuvaa; perustuslaillinen, suomettarelainen ja työväen lakkokuva, jotka noudattivat näiden poliittisten liikkeiden usein lakon jälkimainingeissa lakosta muotoutunutta tulkintaa. Marko Tikka on koonnut suurlakosta tiiviin yleisesityksen, jossa lakkoa ja sen toimeenpanoa tarkastellaan eri näkökulmista keskittyen erityisesti Helsingin, Tampereen ja Viipurin tapahtumiin.